Alkuun pieni huomautus...

Edellisessä kirjoituksessani väitin, että Book Creator on ilmainen; näin ei kuitenkaan ole. Vain ensimmäinen tehty kirja on ilmainen. Aikani tutkittuani muita vastaavia appseja huomasin kuitenkin, että tuosta kannattaa se viitisen euroa maksaa. Sen verran helppo sitä oli lastenkin käyttää ja juuri sitä lapsille sopivaa käytettävyyttä etsiskelin. Itse voisi kirjoitushommat hoitaa Pagesilla, mutta eskarilaisen kouraan se oli sekavampi ja monimutkaisempi.

Päänvaivaa tuon mainitsemani eskariraportin suhteen on tuottanut se, että emme saa lähettää sitä vanhemmille, koska siinä on ryhmän lapsia kuvattuina arjen touhuissa..silloin lapset harvemmin ovat yksinään ja näin ollen kuvia lapsesta menisi muillekin kuin sille omalle vanhemmalle. Ymmärrän aivan täysin tietosuojariskin, mutta silti se harmittaa! Olisi mahtavaa näyttää kuvin ja sanoin miltä arkemme eskarissa näyttää..ja vielä lasten kertomana! Jos meillä on teemana viidakko tai avaruus, niin mitä vanhemmat siitä ajattelevat?

”Ahaa, nyt ne on laittaneet tuulikaappiin mustia säkkejä ikkunoihin ja tähtivalot”
”Kappas, täällähän roikkuu hirmuisen kokoinen pallo...kun ei vaan päähän osuisi”

Haluan, että vanhemmat näkevät teeman heti sisään tullessaan (ja lapset toki myös), mutta olisi tärkeää, että he myös ymmärtäisivät miten eskarissa opitaan teemojen sisällä. Kuvat siitä, mitä se konkreettisesti tarkoittaa kun puhumme vanhempainillassa toiminnallisesta oppimisesta arjessa...kun tuntuu, että vanhemmat joskus odottavat eskarivuoden olevan koulua, jossa istutaan pöydän ääressä ja viitataan.

Kuvat ja lasten omat kertomukset siitä, että se avaruusaskartelu alkoi sillä, että videotykillä sukellettiin aurinkokuntamme keskelle katselemaan planeettoja sieltä suunnalta, ja näkemään niiden kokoerot, mittasuhteet, auringon suuruus, kuun pienuus, värit, varjot..(appsi nimeltään Solar walk..loistava!) antaa ihan eri kuvan askartelusta. Moni vanhempi ajattelee askartelua ehkä sellaisena, mitä se heidän lapsuudessaan 80-luvulla oli..istuttiin pöydän ääressä isona porukkana ja enimmäkseen odotettiin että saisi joskus apua kun on leikannut pupulta korvan poikki. Ja ne oli aina ne puput!Tai nallet! Minä olisin halunnut askarrella haisunäädän!

Askartelu ei ole vain askartelua, jossa harjoitellaan saksien käyttöä tai mallin mukaan tekemistä; se on myös mahdollisuus laajempaan oppimiseen ympäröivästä maailmastamme. Tabletlaitteet tuovat tähän loistavan lisän! Toki kirjoistakin voi katsoa ja katsottiinkin, mutta kyllä se ihan eri tavalla vangitsee katsoa asioita seinän kokoisena liikkuvana kuvana. Motivaatio ryhmässä oli 100%.

Ja innostus on sellainen, mikä tuppaa tarttumaan ihmisestä toiseen. Kun itse on löytänyt uuden ulottuvuuden opettamiseen, niin kyllä se naamasta näkyy..positiivisessa mielessä. Jossain vaiheessa mietin jo, että onko meillä käytetty iPadeja liikaa, kun eräs viime vuoden eskari sanoi keväällä:

”Mihin sää niitä pädejä taas viet?Sää meet varmaan niitten kans naimisiin!”

Minusta on tärkeää, että kuva esiopetuksesta tarkentuisi lähivuosina vanhempien mieleen lähemmäs sitä, mitä se oikeasti on..tai mitä sen pitäisi olla. Toki eskarikäytännöt vaihtelevat hirmuisesti ja siihenkin pitäisi saada muutos. Tasalaatuinen eskari, oli missä oli.

Ja mitä tulee tablettien käyttöön esiopetuksessa. .meidän pitäisi saada vanhemmille selkeä viesti siitä mitä on tabletlaitteen pedagoginen käyttö. Tähän on yksinkertainen keino; vanhempainillat toiminnallisiksi; Qr-koodisuunnistus, jossa samalla näkee eskarin tilat toimisi varmaan hyvin!

Hipsuttelemisiin!