A niinkuin aivot

Päätin laajentaa oman pienryhmäni kirjan kaikkien kolmen pienryhmän yhteiseksi, ja samalla unohtaa tältä erää lasten omat kirjat. Tiukkaa teki, mutta huomasin, että kaiken muun toiminnan ohessa omien kirjojen teko ainakin siinä mittakaavassa mitä olin ajatellut kävi liian raskaaksi. Varsinkin kun laitteistoa on käytössä usein vain yksi tabletti/ 9 eskaria.

Aika näyttää jäävätkö omat kirjat jotenkin elämään..ehkä se voisi olla lasten vapaassa käytössä. Eli lapsi voisi halutessaan tehdä sinne sivuja ja ottaa kuvia, mutta sellaista "velvoittavaa" kirjan tekoa en nyt aio toteuttaa muuta kuin ryhmän yhteisenä projektina läpi vuoden.

Esittelin Book creatorin nyt siis muillekin kuin oman pienryhmäni eskareille. Olemme päivittäin eskaripiirillä ennen ruokailua ja siinä on oiva tilaisuus tehdä kirjaa vaikka kerran viikossa.

Eilen kirjamme sai uuden sivun, jonne mietimme A-sanoja. Lisäksi halusin kuvata nyt kirjan "uudet jäsenet", jotta hekin saavat heti alusta kuvansa kirjan sivuille. Tällainen on a-sivumme tällä hetkellä:

Varmasti lisäämme sinne vielä tekstiä ja piirroksia. 

Tällä viikolla aloitimme myös suomalaisiin puihin tutustumisen. Ensimmäisenä tutkimme koivua. Juttelimme syksyn merkeistä lehtipuissa ja askartelimme syksyiset koivut sanomalehdistä repimällä, sekä painamalla puihin lehdet vessapaperirullan hylsystä leikatuilla palasilla. Tällaisia niistä tuli:

Ensi viikolla jatkamme samaa aihetta kuuntelemalla ja maalaamalla Sibeliuksen Koivu-sävellyksen. Myös putoavien lehtien tanssia on suunnitteilla.

Matematiikan sisältöjä kävimme tällä viikolla läpi mm candy counting -sovelluksen, sekä learning patterns -sovelluksen avulla. Ensi viikolla jatkamme myös näitä aiheita ja aiomme mennä metsään kuvaamaan koivuja sekä tekemään luonnonmateriaaleista taidetta..ehkä A-kirjaimia? Ehkä kuvaamme myös vastakohtia? 

Painotan vielä, että tässä blogissa kerron enimmäkseen TVT:n käytöstä eskarissamme; tässä ei ole siis kattavasti esitelty muita tapoja, joita myös käytämme toiminnallisessa oppimisessa. TVT on vain yksi osa. Koen, että välillä on tarpeen muistuttaa, että emme ole unohtaneet vanhoja hyviä systeemejäkään:)

Uusi talo, uusia "leluja"!

Bee-botit saapuivat tänään! Oikein sixpack!Ja telakka koko porukalle. Kyllä nyt kelpaa. Kyseessä siis eskari-ikäisille sopiva lelu koodauksen harjoitteluun. Mehiläisen selässä on nuolet eteen, taakse, sekä sivuille. Mehiläinen laitetaan kulkemaan alustalla, joka koostuu samankokoisista neliöistä. Yksi neliö eteenpäin = yksi painallus eteenpäin jne. Näin opitaan tekemään pitkiäkin komentosarjoja, ja saadaan mehiläinen kulkemaan alustalla esim järjestyksessä eri kirjaimesta toiseen.

 Alustojakin tilattiin useampi kappale ja lapset heti alkoivat ideoida omaakin alustaa..mitä kukakin nyt sinne halusi. Ryhmätyönä sellainen varmasti voidaan toteuttaa.

Aloitimme mehiläisiin tutustumisen pienryhmässäni pelaamalla ensin Appstoresta ladattavaa ilmaista sovellusta. Heti huomasin, että muutamalla pojalla oli lahjakkuutta hommaan. He alkoivat neuvoa toisen pelivuorolla, että mistä nuolesta milloinkin painetaan. Olipa kiva seurata vierestä.

Mehiläiset veivät mennessään ja noin puolen tunnin kokeilun jälkeen erään pojan kanssa tehtiin jo komentosarja, jossa oli 20 painallusta. Voitte uskoa, että kyseinen poika sai kavereilta selkääntaputuksia. Myös tytöt kiinnostuivat sympaattisesta mehiläisestä ja piirtämisestä innostuneina tulevat varmasti kehittelemään mehiläiselle mukavia alustoja...ehkä mehiläinen menee muotiliikkeesseen, eläinkauppaan, hajuvesikauppaan...

Sairastupa kutsui.. mutta voipahan kirjoitella uusimmat kuulumiset. Muuton keskellä eletään ja se ei voi olla näkymättä päiväkodin arjessa, mutta jotain aina ehtii vähän säätää.

Piti suunnitella mahdollisimman paljon toimintaa ulos, jotta saadaan pakattua tavaroita lähestyvää muuttoa varten. Niinpä pihasuunnistus tuli puheeksi. Tarkoituksena havainnoida ympäristöä luonto & metsä -teeman mukaisesti, mutta myös opetella tabletin käytön perusjuttuja (valokuvaus, videokuvaus).

Tein kuvassa näkyvät lappuset päiväkodin pihamaalle. Lasten on tarkoitus kiertää pareittain ulkoiluaikaan kaikki rastit ja jokaisella rastilla on valokuvaus/ videointitehtävä. Esim "Kuvaa ympäristöstä jotain, mitä on kolme". Katsomme sitten jonain päivänä mitä kaikkea omasta lähiympäristöstä löytyy.

Oman ryhmämme kirjakin edistyy; lapset kertovat innokkaasti omasta arjestaan kuvia apuna käyttäen. Ja hauskaa on huomata, kuinka he oppivat kertomaan asia kerrallaan, toisiaan täydentäen, kun huomaavat etten ehdi kirjoittaa kun kaikki huutavat yhteen ääneen. He myös muokkaavat lauserakenteita paremmiksi! "Hei eiks ois parempi kirjottaa et ....." 

Kirjaa tehdään siis tykin avulla: ensin valitaan kuvat, kirjoitetaan niistä ja sitten lapset saavat asetella kuvia ja tekstejä, valita värejä, piirtää lisäyksiä, valita sivupohjia jne. Toki pieni hölmöily aina kuuluu asiaan..liian suuri fontti tai teksti keskelle jonkun naamakuvaa..mutta kukaan ei ole toistaiseksi suuttunut.

Vielä hieman kesken oleva kansi..

Esimerkkiaukeama

Lasten omat kirjatkin edistyvät; olen haastatellut heitä seuraavin kysymyksin:

-Mitä haluaisit eskarissa oppia?

-Mitä jo osaat?

-Mikä on kivaa?

-Mikä ei ole kivaa?

Ja edellisessä blogikirjoituksessa mainitsinkin että omat kuvat ja kertomukset on tehty, ja nyt kuvasimme vielä lasten kivipöllöaskartelut, ja jokaine lapsi kertoi jotain pöllöstään. Jotkut ihan tarinan, toiset pöllön tekemisestä. Hienoja, persoonallisia kirjoja tulee! Ja mikä mukavaa, kohta lapset eivät tarvitse apua kirjan tekemisessä! Osaavat jo aika hyvin käyttää Book Creatoria, ja olenpa laittanut innokkaampaa kirjan tekijää auttamaan aloittelevaa..mahtava katsoa vertaisoppimista!

Loppukevennykseksi oma kuva PhotoBoothilla kaunisteltuna. Sadepäivän ratoksi vaan tämäkin sovellus käyttöön ja kiinni tykkiin...naurutakuu! Osaatko nauraa itsellesi?! Mitä jos päiväkodin henkilökunnan kuvat olisivatkin eteisessä tällaisina? Että hyvää huomenta vaan! Nauru pidentää ikää!